1/7

Olen työskennellyt monialaisena taiteilijana vuodesta 2008. Teen mm. rituaalitaidetta ja performansseja, valokuvaan sekä kirjoitan lauluja ja runoja.

Lähes kaikki taiteellinen työni liittyy tavalla tai toisella ihmisen ikiaikaiseen luontoyhteyteen, kotoperäiseen perinneviisauteen ja myyttiseen maailmankuvaan. Alla muutama esimerkki.


TEOLLISESTA SIVILISAATIOSTA TOIPUMISEN KESKUS (2016)


Marraskuussa 2016 avasimme Jyväskylän keskustassa tyhjillään olleeseen liikehuoneistoon Teollisesta sivilisaatiosta toipumisen keskuksen. Toipumiskeskus oli poikkitaiteellinen ja yhteisöllinen projekti, kohtauspaikka ja tila keskustelulle, luennoille, lauluille, runoille ja vaikeidenkin tunteiden käsittelylle. Keskus jatkaa tästä eteenpäin toimintaansa "maan alla", pulpahdellen pinnalle aina sopivan tilaisuuden sattuessa, mm. yksittäisinä toipumispiireinä.

NYT RIITTI! -LOITSUPERFORMANSSIT (2016-)

Pieni riittiryhmämme tekee mm. metsien monimuotoisuuden puolesta kantaa ottavia performansseja vanhaan loitsuperinteeseen nojaten. Performansseja on esitetty esittävän taiteen festivaaleilla eri puolilla Suomea (mm. Burning Art/ Malakta Art Factory, LeikattuJA-nykyteatterifestivaali / Jyväskylä)

 

RUNOLAULUKAPINA (2019- )

Teen kantaaottavia kalevalamittaisia runolauluja. Olen laulattanut väkeä mm. ilmastomarssilla Väkevät emännät -duona sekä Kaikki metsähän menevi! -yhteislaulutilaisuudessa osana Maailmantuskafestivaalia (Jyväskylä 2019).

KAIKUJA & HEIJASTUKSIA  (2017-2019)

Olin mukana esiintyjänä, visuaalisena suunnittelijana ja valosuunnittelijana Minna Myllymäen ohjaaman ja Tanssiteatteri Krampin tuottaman trilogian kahdessa viimeisessä osassa. Kaikuja juuriltani (2017) käsitteli ikiaikaista luontoyhteyttä pohjoisen shamanismin ja persialaisen mystiikan näkökulmista. Heijastuksia (2019) kertoi tietoisuuden eri tasoista: alitajunnan, unimaailman ja päivätajunnan välisestä tanssista.


 

PEITOSSA -VALOKUVATAIDEPROJEKTI (2016)

"Missä vaiheessa minun hengitykseni on ”minun”, milloin se muuttuu osaksi ilmakehää tai kasvin hengitystä? Metsän peitossa voi tuntea olevaisuuden eri kerroksien kietoutuvan toisiinsa. Siellä voi eksyä ja kadottaa itsensä, mutta löytää yhteyden johonkin paljon laajempaan."

 

Kansanperinteemme kertoo hurjia tarinoita metsänpeitosta. Uskottiin, että metsänpeittoon joutunut ”katoaa” metsään ja saattaa jopa muuttua ulkopuolisille näkymättömäksi. Maailma ympärillä muuttuu hänelle kummalliseksi, ajantaju ja suuntavaisto hämärtyvät. Metsänpeitossa ihmisen on ajateltu olevan haltijoiden tai metsänhenkien valtakunnassa. Ja kun nämä henget ovat pikkuhiljaa muuttuneet peltoja raivaaville ja kaupunkeja rakentaville ihmisille tuntemattomiksi, on kenties myös metsänpeitosta tullut vaarallinen tila. Voisiko se tämän päivän ihmiselle olla muutakin?

Minulle metsänpeitto on kokemus, jossa tajuan pienuuteni. Se on myönteistä katoamista, yhteenkuuluvuutta jonkin itseä laajemman kanssa. Tästä lähtökohdasta käsin olen itse mennyt metsänpeittoon pyytämään - en ottamaan - kuvia. (Vanha metsästystä ilmaiseva sana on pyytäminen: metsältä pyydetään se, mitä tarvitaan.)

Olen kuvannut teoksen kuvia eri puolilla Suomea, viettäen päivä- ja viikkokausia metsänpeittoon hakeutuneena. Äänimaisema on luotu valkohäntäpeuran nahasta tehdyllä rummulla. Rumpunahan hierominen tuottaa aaltomaista kohinaa, ja rummun lyöntien sykäykset saavat teoksen kuvat liikkumaan. Eläimen nahan voi nähdä reittinä toisiin todellisuuksiin tai tajunnan tasoihin. Näin on tiedetty lukuisissa kulttuureissa eri puolilla maailmaa, myös täällä pohjolassa.

Kestävä elämäntapa edellyttää luonnonkiertoon osallistumista ja paikallisiin ympäristöoloihin sopeutumista niin aineellisella kuin aineettomallakin tasolla. Olennaista on purkaa ajattelumallit, joissa ihminen nähdään muusta olevasta erillisenä ja riippumattomana. Pelkkä asian älyllinen tiedostaminen ei kanna kovin kauas, vaan hyvin todennäköisesti tarvitaan myös kokonaisvaltainen, kehollinen ja sielullinen ymmärrys. Tällaista arvokasta ymmärrystä on edelleen löydettävissä syvältä metsästä, kun sitä kuuntelee tarpeeksi herkin aistein.

Peitossa- näyttely on ollut esillä mm. Vaasassa osana Bothnia Biennalea sekä Jyväskylässä Galleria Ratamossa.

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now